"Tietokonepäätteellä ei saa viettää enempää kuin 2-3 tuntia päivässä." toteaa kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka omassa kolumnissan Diginatiiveja ja digisiirtolaisia. Tämä ajatus hävi minulta kun ymmärsin tämän kurssin aikana että nykyään mediaa on kaikkialla ja ilman mediaa emme voi enään toimia tässä sosiaalisessa yhteiskunnassa. Media puhuttaa meitä monella tapaa mutta se kuinka negatiivinen kuva itselläkin oli näistä median vaaroista mistä Kirsti Lonkakin puhuu ovat loppuen lopuksi paljon pienmpiä kuin median hyödyt. Jos opetamme lapsemme taitaviksi median käyttäjiksi ja kriittisiksi ajattelijoiksi. Näenkin että media tuo lapsille ja nuorille sekä vanhemmille paljon positiivisia asioita. Enään ei kysytä montako tuntia olet netissä päivän aika? kosa nykyään ollaan netissä aina, eikä se haitaa.

 

 

 

Erilaiset mediatekstit ja blogi kirjoitukset joita luen lähes päivittäin niin tämän kurssin myötä kiinnitin erityisesti huomiota mediateksteihin, jotka käsittelivät nuoria digitatiiveja ja sitä miten opettajat suhtautuivat näihin uuden sukupolven media osaajiin. Toisaalta opettajat pelkäävät sosiaalisen median vaikutusta nuoriin, mutta taas jotkut opettajnat ovat osanneet hyödyntää tätä nuorten taitoa käyttää mediaa ja sen välineitä esimerkiksi eräs matematiikan opettaja keksi että nuoret voivat tehdä tietokoneella erilaisia kaavioita ja laskuja kuin  että ne tehtäisin käsin ruutuvihkoon.

 

Yhteydenpito on tärkeää ja esimerkiksi KASDIGIT kurssilla on tuntunut siltä, että hei hienoa me saadaan näin hieno mediateksti aikaseksi vaikka emme ole koskaan edes nähteet toisiamme. Meillä on ryhmässä hieno voima jossa kaikki ovat mukana ja tuntui että jokainen sai tuoda omia ajatuksiaan esille.

Tämä kurssi antoi myös paljon pohjaa jatkossakin. Aijon hyödyntää mediaa esimerkiksi  liko 3 kanssa  olemme perustaneet oman facebook ryhmän jossa voidaan kysellä kaikkea opintoihin liityviä asioita ja ongelmia näin tieto jaetaan kaikille ja jokainen on ryhmän jäsenenä. Myös sairastapauksissa tai muun esteen takio jos ei kouluun  luennolle  tai harjoitustunnille voidaan tämän ryhmän kautta välittää tieto myös poissaolijalle.

Lähteet

http://psykologinenpaaoma.fi/2013/09/03/diginatiiveja-ja-digisiirtoilaisia/

Opettaja lehti 38/2014

Lapsuuden ensimmäiset muistot varsinaisesta mediasta on varmastikin radio, jonka sain omaan huoneeseeni. Sain etsiä ja viritellä taajuuksia, joilta kuului muiikkia. Myöhemmin sain myös kuunnella punaisia satukasetteja. Minulla taisi olla kaikki Disneyn klassikko sadut, joita kuuntelin moneen kertaan. Niihin myös kuului kirja, jonka sivua käännettiin aina kun kuuului se hauska ääni. Vähän isompana sain myös television omaan huoneeseeni se oli pikkuinen telkkari enkä nykyisin voisi kuvitellakaan katsovani niin pienestä telkkarista jotain ohjelmaa hyvä, että näin lukea tekstitykset. Ehkä kovin muutos on ollut minun lapsuudessani kännykämarkkinoilla. Muistan kuinka sain seiskaluokalla ensimmäisen puhelimeni Nokian, joku 3210 se varmaan oli ja sillä vaan pelattiin matopeliä ja soitettiin koulun jälkeen äidille, että ehdinkö bussiin vai jäinkö koululle odottamaan, että äiti tulee hakemaan. Nykyisin teen kännykällä oikestaan kaikkea muuta paljon enemmän kuin soitan tai pelaan.  Känykkä on enemmän tietokone, josta useita kertoja päivässä tulee tarkastettua sähköpostit, facebook ja WhatsApp keskustelut.

Omassa lapsuudessa ehkä näitä tietokoneita ja muita ei käytetty niinkään opetus tarkoitukseen enemmän ne olivat vaan opettelua koko meidän perheelle. Mutta nykyisin olen oppinut serkkuni lasten avulla pelaamaan Nintendoa ja Wiitä ja muita pelejä. Ja olenkin huomannut että niitä voisi käyttä myös lasten opetukseen.Toisinaan taas tulee törmättyä siihen miten helppoa on anonyyminä kirjoitella ja jopa kiusata muita netissä. Tämä on ehkä sitten se median toinen puoli. Tähän netissä kiusaamiseen olen itsekin törmännyt ja esimerkiksi koulukiusaaminen, kun se muuttuu nettiin opettajat vapautuvat siitä ettei heidän tarvitse enään puuttua kiusaamiseen, koska se tapahtuu netissä eikä suoraan koulussa.

Näen median positiivisena asiana ja itse varhaiskasvatuksen opiskelijana toivonkin, että pystyisin käytämään mediaa työvälineenä päiväkodissa. Päiväkodissa olemme jo käytäneet tietokonetta lasten kanssa oppimistarkoituksessa esimerkiksi opeteltu kirjoitamaan oma nimi ja ikä. Mutta sitä voitaisiin vielä laajentaa ja antaa myös lapsille mahdolisuus käyttä mediaa niin, että kasvattaja tukisi ja antaisi apua tarpeen tullen. Näin lapset oppisivat kriittisiksi ajattelijoiksi median maailmassa.